Päivä kerrallaan
Perjantaina 10.4 Jack kävi Oulun Animagissa eläinlääkäri Minna Liinamaan luona. Jälleen otettiin verikokeet ja eiväthän ne kovin hyvää kertoneet. Tulehdusarvot olivat korkeammalla kuin koskaan. Tuli pienellä pojalla iso itku kun kävi niin kipeää näytteen otto, onhan Jackiä pistetty jo niin monta kertaa lyhyen ajan sisässä.
Kortisoni annos nostettiin 1 tabletista 2 tablettin, ja tämäkin on kuulemma vielä alarajoilla. Sivuvaikutuksiakin on tullut kortisonista, – kovasti pitää juoda, ruoka ei ole koskaan maistunut paremmin ja aika-ajoin Jack tärisee kovasti, sekin kuulemma sivuoire.
Jack väsyy helposti mutta on kyllä iloinen oma itsensä aina kun jaksaa <3
Lauantaina 11.4 tyttöystävä Ilona tuli kylään, koira tuolla lelulaatikossa 🙂
Jack ja Ilona saivat leikkiä ja juosta, mutta sitä oli pakko hieman rajoittaa kun eläinlääkäri varoitteli että Jack ei saa riehua kovasti kun on tulehdustila päällä – se rasittaa elimistöä. Mutta uskon, että kivaa pikkuisilla oli 🙂
Sunnuntai aamu 12.4 vietettiin pitkin peltoja kulkien ja hiirien sekä myyrien koloja kaivellen. Kivaa oli kaikilla koirilla, aurinko paistoi – oi ihana aamu 🙂
Kissoilla alkoi myös terassikausi. Melli-Killi ja Pikkukissa ulkoilevat häkissä, Matti kissa on meidän hiirivahti ja saa ulkoilla vapaana.
Jack ei aivan käsitä miksi ystävien välillä pitää olla verkko ???
Rakas karvaturri – ei ne kissat tule sieltä vaikka kuinka haluaisit. Ja kyllä Jack voisi mennä häkkiin mutta matriarkka Melli-Killi pitää sitä omana residenssinään joten no way …
Höh, siis istun ja odotan
Miaa vähän huvittaa pienen koiran touhut – Mia nauttii aamu auringosta !
Hilla haluaisi vähän liehitellä Onnia, mutta ei, tämä herra Onni ei sorru kiusauksiin 🙂
Tällä tavalla meillä viikonloppua vietetään, päivä kerrallaan toivoen että jokainen päivä olisi parempi päivä pienelle ystävälle Jackille jolle ystävämme Jenni Krekilä antoi nimen ”Jaakkokulta” ihana toinen nimi pienelle <3
Päivä kerrallaan.
